Tuparilahja: kello työhuoneeseen

Tupaantuliaislahja eli tuparilahja eli vieminen kyläpaikkaan


Alkuun pohdittavaa:

Milloin viemiset muuttuvat tuomisiksi?
Kotoa lähdettäessä lahja on vieminen. Tuomiseksi lahja muuttuu kylään astuttaessa tai parkkipaikalle/ pihaan saavuttaessa, kun vastaanottajat näkevät tai huomaavat kylään tulevat.(Helsingin Sanomissa on kysymyspalsta, jossa asiantuntija vastaa ihmisten lähettämiin visaisiin tai mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Vähän aikaa sitten palstalla oli ylläoleva kysymys ja vastaus. Kaikkea ne ihmiset keksivät kysyä ja kaikkea ne asiantuntijat keksivät vastata...)

Tadaa!

 Tarkoitus oli itse suunnitella ja valmistaa lahja kylään vietäväksi 300 x 400mm liimapuulevystä, jonka paksuus oli 28mm. Työssä piti käyttää ainakin viittä eri puuntyöstökonetta.

Ennen työn aloittamista piti tehdä viisi eri suunnitelmaa, josta ilmenee kuva ja tarvittava materiaali.
Minun suunnitelmat olivat...no... aika käytännöstä lähteviä. "Tällanen ois kiva" -periaatteella. En osannut ajatella, mikä onnistuu tai mikä ei onnistu suhteessa omiin taitoihin ja käytettävissä olevaan aikaan.

Omia suunnitelmia:

 

Kirjanmuotoinen säilytysrasia (vas.), jossa laatikon sivut puusta. Pohja ja avautuva kansi puupahvista/ kovalevystä.

Voitto kotiin -naulakko (oikealla ylh.): vanhoista palkintolusikoista taivutetut naulakon koukut. Taustalevyyn muotoa vannesahalla ja hiomakoneilla. Suosikki!! Intoa olisi tehdä tämä omalla ajalla. Paikka on jo mietitty valmiiksi -)


 Talokirjan kannet:
Kodin tärkeät paperit yksiin (painaviin) kansiin.
Ajatus oli tehdä kansion selkä kuvioidusta nahasta. Vaikka kansiomekanismin voisi ruuvata puukansiin, nahka saattaisi venyä käytössä kansien painosta. Mene ja tiedä mitä kävisi...











Valokuvakehys (alla vas.) olisi ontto puulaatikko, jonka etureunassa uritus muovilevylle, jonka takana valokuva on.
Näin tällaisen valmiina tuotteena ja se tuntui hyvin simppeliltä, mutta tyylikkäältä.
Ja kas, Kirja käsityöstä -tekijät olivat myös jo ideoineet vastaavanlaisen. (Tämän kertoivat opiskelukaverini...)

Valmistettavaksi työksi valikoitui ompelukoneen muotoinen kello.
Suunnitelma oikealla.










Tarvittava 300 x 400mm pala sahattiin
irti liimalevypalasta pyörösahalla eli sirkkelillä.
Sirkkeli tuntui haastavalta, sillä säädettäviä osia oli paljon.

Pala ohennettiin tasohöylällä 20mm paksuiseksi. Tässä tehtiin yhteistyötä! Ohennus on hyvä tehdä max. 2mm kerrallaan.

Piirsin levyyn kaavion avulla muodon.
Sahasin vannesahalla karkeat muodot ja apusahaukset. Sisäkaari oli vaikein.
Sahasin tarkempia muotoja siihen pienemmällä vannesahalla.

Kulmien hiominen tapahtui laikka- ja nauhahiomakoneilla.Huomasin, että kone syö puuta nopeasti. Tarkkana saa olla.

Mittasin koneiston paikan pisimmän viisarin mukaan. Mittasin koneiston tapin paksuuden työntömitalla (7,2mm).







Piirsin koneiston avulla upotuksen koon
työn nurjalle puolelle.
Ristimitalla (x) merkittiin tapin paikka.
Porasin pylväsporakoneella (7mm) tapin reiän. Koska alla ei ollut puukappaletta, oikealle puolelle tuli pieni repeämä!

Säädin pylväsporakoneen terän syvyyden niin, ettei pora mene läpi. Porasin pylväsporakoneella vierekkäisiä reikiä, jotta koneiston upotuksesta tulee oikean muotoinen.

Puuporassa piikki menee syvemmälle kuin poranterä, joten loput puusta taltataan irti.



Koneiston paikan talttasin.
En ollut ikinä taltannut mitään aiemmin.

Talttausta suorataltalla.


Hankalaa oli syvyyden arviointi:
milloin on taltannut riittävästi.
Haastavaa oli myös tasainen talttaus.
Kokeilin monta kertaa koneistoa paikalleen.

Opin, että kellon koneistoja on erilaisia. Tässä koneistossa viisarit olivat heppoisia. Myös keskitappi oli melko lyhyt.
Ensi kerralla kelloa tehdessä, valitsen koneiston työn paksuuden mukaan.

Reunojen viimeistelyä hiomalla.
 

 Tässä vaiheessa työtä huomasin, miten tarkasti jokainen työvaihe on tehtävä.
Vannesahalla sahatessa olisin voinut olla hiukan tarkempi. Nyt jouduin hiomaan ja viilaamaan työhön jääneitä lovia pois.



Lankatappi ompelukoneeseen.
  

     

Halusin kelloon sen verran oikeaa tunnelmaa, että laitoin metallisen lankatapin.
Siis rautasaha kouraan ja rautaviila kans.

Ja ihankuin se menisi itsestään paikalleen! Ehei! Vielä poralla reikä. Suoraan.
Pintakäsittelin työn kuultovalkoisella kahteen kertaan.

Kello paikallaan työhuoneessa.
Kellon takana hieman yläviistoon porattu reikä.

Laitoin sinkilöillä langanohjaimet koneeseen.
Kävi mielessä neulankin laittaminen,
mutta tämähän onkin kello, eikä ompelukone...
Ja niin se oli valmis!



Ja yksi katsojan kommentti:

"Ai, sä teit Singerin!"

 

Didaktista pohdintaa:

Oppilaiden ohjaaminen ja motivointi suunnittelussa:
Koulussamme oppilaat tekevät 5. -luokalla kellon vanerista. Koneisto jää taakse vanerin pintaan. Lisäpuupalalla tehdään korotus kellon alaosaan, jotta kello on seinällä suorassa.
 Kello omaan huoneeseen on varmasti mukava aihe oppilaille. Muodon suunnittelua verten on hyvä olla paljon aikaa ja virikekuvia. Jos oppilas haluaa valmiin muodon jostain tutusta hahmosta, on järkevää tulostaa kuva sensijaan, että oppilas yrittää piirtää melkein samanlaista. Työn kokoa on helppo muuttaa kopiokoneella.
Usein teknisen työn luokassa on rajalliset mahdollisuudet tietotekniikan käyttöön, joten opena minun pitää ennakoida suunnitteluvaihe. Oppilaille voisi antaa myös ennen tuntia ajattelutehtävän: Millainen kellon muoto olisi kiva.

Oppilaille on syytä heti työn alussa kertoa reunaehdot: työn paksuus koneiston takia, ripustusmahdollisuus ja käytössä olevat koneet.
Koulussa, jossa tällä hetkellä olen töissä on tn -luokassa pylväsporakone sekä pöytämallinen kuviosaha. Kaikki loput ovat käsityövälineitä.Ei purunpoistoa tms. Olen opintoihin liittyen vieraillut kolmella kunnan muulla koululla tn -luokassa. On ollut mukava nähdä varustettuja ja tarkoituksenmukaisia teknnisen työn luokkia. Hyvin järjestetty ympäristö sinänsä inspiroi oppilaita työskentelemään hyvin.
Valmiin kellon voisi "laminoida"/ päällystää liima-vesiseoksella esim. serviettitekniikalla tai ohuella kankaalla. Oppilaita saattavat inspiroida maiden liput, suosikkibändien tai -harrastuksiin liittyvät kuvat.
 

Työn soveltaminen 5.-6. -luokkalaisille:
Kelloa suunntieltaessa, ohjaisin oppilaita ulkoreunan muotoiluun. Nuo sisäkaaret ovat haastavia iomisen kannalta.
Antaisin myös materiaalin oikean paksuisena, ettei oppilaan tarvitse miettiä liimalevyn ohentamista.
Talttaus on hyvä harjoitus, samoin sahaamisen haasteet apusahauksineen.

Turvallisuus puuntyöstökoneita käytettäessä:Tässä työssä turvallisuusasiat käytiin huolellisesti ennalta läpi. Myös toisten työskentelyä seuraamalla oppii paljon.
Puhuminen samaan aikaan puuntyöstökoneella työskennneltäessä on sinänsä turvallisuusriski. Oppilaskin saattaa kysyä työskentelyn aikana jotain. Katse siirtyy työstä pois tai tarkkaavaisuus herpaantuu, jos vieressä oleva puhuu jotain. Ei voi liikaa korostaa sivullisen roolia: ei saa häiritä!
Kuulosuojaimet ovat ehdottomat isossa tilassa. Tajusin myös vaatetuksen tärkeyden. Riippuvat korut sekä töissä kaulassa roikkuva henkilökortti on ehdottomasti jätettävä pois teknisen työn tunnilla.Integrointi:
Juuri tähän ompelukoneen muotoiseen kelloon yhdistäisin ompelukoneen osien opettelun. Kun oppilas osaa ne hyvin jo 3. luokalla, on helppo puhua samaa kieltä käsityötunneilla :-)