Kuuluuko? Kuuluu!

 Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti
stereovahvistin ja kotelot


Mielikuva työstä oli hieman epävarma, vaikka malleja valmistavalla tunnilla esiteltiinkiin.
Päädyin mielessäni kuitenkin kahteen eri koteloon.

Halusin koteloista mahdollisimman pienet ja kevyet: ensimmäiset mallit piirsin roikkuviksi, verkkomaisiksi palloiksi. Kuinka vähän alussa tiesinkään!!

Tässä kaiuttimet, jotka olivat esillä, kun oma kotelon työstäminen oli juuri alkanut.

Kauniit. Yksinkertaiset.

Tämä konkretisoi minulle, että työ on mahdollinen tehdä. Tämänkin kaiuttimen on joku opiskelija tehnyt.
Minulle elektroniikkatyön tekeminen (vahvistin) oli sinänsä jo uutta. Mutta että vielä tekisin puuntyöstökoneilla liimapuulevystä kotelot.

Vahvistimen käyttötarkoitus oli selkeä alusta asti: meille kotiin, yhteiseen käyttöön. Voimme vahvistaa puhelimen musiikkeja näppärästi. Minulle käsittelemätön puu pintana, värinä ja tuoksuna on aina ollut mieleinen. Koivu vaaleimpana kauneimmasta päästä...

Työn edetessä hahmotin koko ajan paremmin, mitä pitäisi tehdä. Ryhmän vertaistuki oli ensiarvoisen tärkeää. On hieno itse huomata, miten paljon opettajan ohjeiden lisäksi merkitsee opiskelijakavereiden käytännön ohjeet.
Tämäkin on tuttua koulumaailmasta!






Mielikuvani ulkomuodossa oli puupino, kuutiollinen puita. Katajakiekoilla päällystetty kaiutinkotelo alkoi muotoutua mielessäni... Kuva suunnitelmasta alla:

Suunnitelma vahvistimen ja kaiuttimen koteloista.
Tämä on tehty silloin, kun en vielä tiennyt MITÄÄN MISTÄÄN.

Kaiutinkotelo tulee olemaan mäntyistä liimapuulevyä. Paksuus 18mm.
Pyörösahalla sahataan isosta kappaleesta omat osat:
12kpl 160mmx160mm.
Lue alempaa mittavirheestä, joka tapahtui tässä kohdassa....



Merkkausnastat ovat käteviä.
Myös osat on pakko merkitä. Näin ne täsmäävät.

Hirsimökkiliitos. 6mm tapit. Kaksi tappia/ sivu.

Koppa valmis. Juustomuotti? Perunakappa?
Nej, nej. Se on kaiutinkotelo :-)
Ja näitä on kaksi kappaletta!

Väärä kansi. Mittavirhe siis.
Eikun uusiksi!

Sitten, kun uudet kannet oli sahattu: 4kpl 180mmx180mm,
tehtiin kaiutiimen reikä kuppiporalla.
Ahaa!
Samalla terällä on kotona tehty pistorasialle tilaa vaatekaapin takaseinään!!

Tein kaiuttimen aukon alajyrsimellä etulevyyn.
Siis.
Kaksi kaiutinta = kaksi aukkoa.

Hiominen käy nopeasti hiontarullalla.
Kappale on kiinnitettävä huolellisesti!

 

Näin osat yhdistyvät: virta kulkee sulakkkeen kautta vahvistimeen.

Sulake ennen johtojen juottamista.

Tähän  kytketään muuntaja. Muuntaja laitetaan verkkovirtaan. Muuntajan johdon päässä on plugi (= pistoke).
Muuntajasta virta kulkee vahvistimeen tämän kuvassa olevan liittimen kautta.

Vahvistimen läpiviennit sisäpuolelta kuvattuna.

Mallikuva vahvistimen johtojen läpivienneistä. Mallissa myös reikien koot.
Kuva otettu huhtikuussa 2014 viimeisellä kevään opintokerralla. Näistä kuvista oli suunnattomasti apua, kun kotona alkoi miettiä tämän työn tekemistä.

Keväällä otetuista kuvista oli paljon hyötyä, kun kotona aloin miettimään takalevyn reikien määrää ja kokoja.

Koko ajan piti olla hyvin tarkkana:
-miten johdot mahtuvat vierekkäin
- mistä suunnasta johto tulee
- minkä kokoinen johto/ liitin on
- Kuinka lähelle kaiuttimen pintaa pitää päästä eli tarvitaanko ensin isompi reikä

Reiät seuraavasti:
-sulake 24 mm/ 13mm
-virta 22mm/ 8mm
-plugi 10mm (jos olisi halunnut laittaa vain johdon läpi, reikä olisi ollut 8mm. tällöin olisi pitänyt -irrottaa juotos piirilevystä)
-kaiuttimia yhdistävä johto 5mm reikä molempiin takalevyihin
-säätimet 24mm/ 8mm (tein reiät  jo keväällä opintokerralla)

Kaikki kaiuttimen kotelon reunat piti hioa merkkaamisien jälkeen, sillä tappiliitosten jälkeen pieniä epätarkkuuksia oli edelleen. Hmmm...
Hiomapaperit 120 -100 -80.

Ennen koteloiden kasaamista kokeilin, miltä näyttäisivät katajakiekot ja mahdollinen kangas.
Kangasvaihtoehtoja oli luonnonvärinen pellava, valkoinen puuvillakangas ja tämä aika rouhea säkkikangas.

Tässä vaiheessa kiekkoja on sahattuna vähän alle 80.
Mietityttää, miltä kotelon pinta näyttää, jos kiekot ovat hieman eri paksuisia.

Mietin myös kaiuttimen pinnan käsittelyä ylipäänsä. Olin ajatellut, ettei katajakiekkojen pintaan tule lakkaa, vahaa tai öljyä. Näin katajan tuoksukin pääsee oikeuksiin. Luulisin.

Piirilevyn johtoja piti juottaa: valkoinen kaiuttimia yhdistävä johto oli irronnut piirilevystä..
Sulake piti irrottaa (imulanka), jotta sen saa vietyä takalevyn läpi.
Vahvistin piti liittää kaiuttimeen yhdistävällä johdolla ja tinaukset tuli molempiin kaiuttimiin.

 
Kaiuttimet ovat 0,3mm ruuveilla kiinni etulevyssä.
Ne sai keskelle ristimitan avulla. Tein purasimella alun ruuville.

Piirilevyn alle laitoin ruuveilla kiinni 10mm:n apupalan, jotta säätimet olivat oikealla korkeudella tehtyihin reikiin nähden.
Piirilevyssä oli kaksi reikää kulmissa ja niistä kiinnitys ruuveilla apupalaan.
tarkat lyijykynämerkit ja mittauksen varmistus: osui kerralla kohdalleen. Jee!

Apupalan avulla piirilevy vietiin niin lähelle kotelon takalevyä, ettei säätimiä tarvitse katkasta. Mietin, olisivatko juotokset  kestäneet säätimien sahauksen tässä vaiheessa.

Kokeilu, kun kaikki johdot oli juotettu, tarkistettu ja osa juotettu uudelleen.
Yleismittarilla mitattiin vielä virran kulku.
Hyvin kuului musiikki!
(Harmi, jos linkki ei toimi.)

Jännitelähde piti säätää keltaisesta ruuvista. Samoin tarkkana piti olla pään asennossa. Tässä kohdassa apu oli tarpeen! Mies mittasi yleismittarilla virran kulun, ettei sulake vain pala heti kokeilukerralla... Sulakkeen yksi johto piti irrotta ja juottaa uudelleen...

 

 

 

Kotelon liimaus.
Liimasin Eri Keeperillä seinä kerrallaan. Työpaikan metalliset puristimet tuntuivat liian kolhoilta ja painavilta. Kotoa löytyi tällainen "pumpattava" malli.

Tässä lakatut kotelot.
Lakkana Tikkurilan puolihimmeä Kiva -kalustelakka.
Lakkaus tehty kaksi kertaa.
Takalevyt vielä irti tässä vaiheessa.

Tässä vaiheessa, mietin vielä kovasti katajakiekkojen laittamista koteloiden pintaan.
Nähtäväksi jää, mihin lopputulokseen päädyn...
(Lisään lopullisen kuvan myöhemmin.)

  

 Opittua:

- yksi kotelo olisi varmasti ollut helpompi
- Kaiuttimen piilottaminen / peittäminen kankaalla tai verkolla jäi miettimättä ihan alusta asti.
- Olen kiertänyt johtoja liitettäessä purettuja päivä tiukasti kierteelle toistensa ympärille tai esim. sulakkeessa "lähdön" ympärille. Nyt, kun juotosten purkuja tuli useita, huomasin, ettei näin voi tehdä. Riittää, että lankanippu tinataan vain ns. paikalleen.

Kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia:
- 0 -johto oli kaksiosainen. oliko siihen jokin syy. Tähän johtojen yhdistämiseen tuli yksi juotos lisää. Peitin juotoksen vielä sähköteipillä ettei tuel oikosulkua.

Pohdintaa:
Teknisen työn projektina tämä oli ainakin minulle vaativa. Olisin toivonut kirjallista ja /tai kuvallista ohjetta, jota olisi voinut  seurata. Ajoittain oli suuria vaikeuksia hahmottaa kokonaisuutta, kun ei tiennyt, mitä on edessä tai mitä vielä puuttuu.

Kaikki olisi helppoa, jos olisi ollut ohje ja malli: tehdään samanlainen. Näinhän koulussa usein aloitetaan. Kun alakoulun oppilaan taidot ovat vielä perustasolla, ei suunnittelulle anneta/ jää tilaa. Koen, että minulle olisi voinut olla hyvä perusmalli kaiuttimesta; jonkinlainen karvalakkivarsio. Uskon, että samat puuntyöstö -tai elektroniikkataidot olisivat siinä tullut saavutettua.

Olen tullut tähän koulutukseen teknisen työn taitojen kartuttamiseksi. Ne ovat kehittyneet roimasti. En "pelkää" koneita ja tässä työssä oli hienoa, kun OKL:n opintojen myötä mahdollistui koulun opetukseen liittyvien puuntyöstökoneiden kokeilu ja käyttö.

Tänä lukuvuonna opetan työpaikallani 10h käsityötä: 6 teknistä ja 4 tekstiiliä. Toimin koululla, jossa teknisen luokan ainoat kiinteät koneet ovat penkkiporakone ja konelehtisaha. Luetaanko jälkimmäinen kiinteisiin koneisiin? Varsinaisista käsityökaluista on pistosaha ja akkuporakone. Ei kuumakäsittelytilaa, ei konesalia. Yksi luokkatila, jossa ei ole purunpoistoa. erillinen tinaimuri löytyy. Myös erillinen maalaushuone on, missä on huippuimuri.
Tässä valossa onkin tärkeää, että koulutuksessa on mahdollisuus tehdä enemmän kuin minimi.
Myös tässä valossa on kuitenkin mahdoton ajatus, että toteuttaisin tätä samaa työtä koulussamme 6. -luokkalaisille. Kuulisin kyllä mielelläni luokista, joissa tällainen työ on toteutettu.

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin!