Metalli: taontatyönä grillaustikku

Ja näin valmistui grillaustikku...

Tarvikkeet ja välineet:
6mm paksuista neliörautaa 51,5cm
katajan oksan pala kädensijaksi

rautasaha
kaasupoltin, pajavasara
rautaviila
kierteistyökalu
hiomapaperi 240

1.Sahaa rauta halki 80mm matkalta. Kiinnitä työ tarpeeksi alas, ettei se heilu sahatessa.
2. Kuumenna sahattu pää punahehekuiseksi.
3. Tao tikun muoto. Käytä alasimen muotoja taivuttamisessa.
4. Viilaa tikun päät teräviksi.
5. Kierrä neliörauta kierteelle. Mieti kierteen suunta. Älä anna neliöraudan vääntyä sivusuunnassa.
6. Kiillota neliörauta hiomapaperilla.
7. Tee grillaustikulle kädensija ja poraa siihen reikä tarpeeksi pitkälle.
8. Liimaa tikku kädensijaan.


Ohje: Haverinen, Heikkilä: Lastuja ja kipinöitä, s.134

Tulityötilassa neliörauta kuumennettiin nestekaasulla ja taottiin muotoonsa alasinta käyttäen.

Grillitikun pään teroitus.

Ja kas tässähän tämä.
Kädensija katajaa. Nauha -ja laikkahiomakoneilla viimeistelty.
 

Oudon vähän dokumentteja...
Taonta oli kivaa. Mieluista on suurpiirteiset työt, joissa työ "ei ole niin pilkun päälle". Tästä työstä näkee, että on ensimmäinen työ tätä laatua.
Piikit ovat eri levyiset! Sahaus oli yllättävän hankalaa, kun sahanterä "otti" raudasta niin paljon. 6mm neliörauta oli helppoa kiertää. Oppilaille se voi olla työlästä.

Metalli- ja muovijakson yhteenveto

Metalli- ja muovityöt on blogissa omina työkohtaisina sivuina.
Tässä yhteinen koonti ja reflektointia opintojaksoon liittyen.

Metallityö (5 harjoitusta):Metallijakso oli monipuolinen. Tekniikat tulivat tutuiksi ja työtavat olivat sekä hieno- että karkeamotorisia. Metallijaksolla oli mukavaa, kun annetun tekniikan ja materiaalin kautta pystyi suunnittelemaan itselle mieluisat ja omaa taitotasoa vastaavat työt. Näinhän se oppilaidenkin kanssa perusopetuksessa pitäisi tapahtua: opetusryhmässä on arka, motivoitumaton, heiveröinen, innokas, kekseliäs ja taitava oppilas. Opettajana minun tulee auttaa saamaan positiivinen kokemus teknisestä työstä.
Metallijakson töistä vain emalointi oli minulle  entuudestaan tuttu. Olen tehnyt erilaisia askartelu -ja kierrätystöitä metallista: rautalanka- ja metalliverkkotöitä sekä metallipurkeista kaikenlaista. Oli mukava tutustua  isompiin ja pitkäkestoisempiin metallitöihin.

Metallitöissä on mielestäni selkeä jaottelu:
perinteiset metallintyöstötekniikat: taonta, pakotus, taivutus sekä 
kierrätys-/ askartelu-/trendityöt: kaikki korutyöt, metallipurkki-, rautalanka- ja ohkolevytyöt.

Luokkatila määrittää heti sen, mitä oppilaiden kanssa voi metallista tehdä. Kaikenlaiset metallityöt ovat kuitenkin oppilaille mieluisia ja tuovat hyvää vaihtelua puun käsittelyn lomaan. Metallitöiden tekeminen vaatii kyllä opettajalta kekseliäisyyttä ja suunnittelutaitoa, jotta sen saa esim. osaksi toista työtä. Kirja käsityöstä toimii hyvänä mallina tässäkin asiassa (esim. Käsityön sisällöt s.30-31).

Opetan tänä lukuvuonna 3.- 4. -luokkalaisia teknisessä työssä. Lähes poikkeuksetta tuon ikäiset oppilaat odottavat tekniseltä työltä paljon. Tuntien hallinnassa on auttanut vuosien kokemus tekstiilityön puolelta. Tn -tuntien erityishaaste on kuitenkin ollut turvallisuus moninaisten työkalujen kanssa. Oppilaat, kun ovat superinnokkaita tekemään, mutta ei miettimään teon seurausta :-)  On saanut esim. opettaa: hanskat käteen, kun leikataan metalliverkkoa!!

Alla opintojakson työt:

Alumiini: taivutus





Kalenteri 

Lampetti
Nyt uudistin lampetin kynttiläpesän.
Laitoin sen popniitillä kiinni.



Kupari: pakotus                                                           Taontatyö

Löylyautomaatti

Grillaustikku

 Emalointi                                                              Ketjun tekeminen

Emalikorut kuparipohjalle.
Emalointi on palkitsevaa. Oppilaat pitäisivät
varmasti tästä. 
Opettajana täytyisi panostaa
suunnittelun ohjaamiseen.
Helposti saattaisi tulla meininki: ripottele jauhe,
sulata ja koru on valmis.
Koruja tehdessä on luontevaa puhua oppilaiden kanssa
esteettisyydestä sekä taloudellisuudesta.

Muinaisketju tompakkilangasta.

 

                                                                             



Muita metallitöitä:
Olen tehnyt aiemmin piparimuotin pläkkipellistä.

Kokeilimme Annan kanssa myös kierrätystyötä: metallitölkistä tehtyä kynttiläpurkkia. Muodon leikkaaminen ohuesta metallista oli melko haastavaa. Metalli  halkesi helposti. Tosin purkkimateriaali on niin halpaa, että kokeiluja voi tehdä oppilaskin useamman.

 Muovityöt (3 harjoitusta):

Muovitöiden tekeminen oli palkitsevaa. Kekseliäisyydellä ei ollut rajoja, kun tilat ja välineet olivat helposti käytettävissä. tuli tunne, että mitä tahansa voisi tehdä sahaamalla, lämmittämällä ja taivuttamalla.
Minulle ei ole ihan selvää  muovitöiden osalta, että mikä lasketaan askarteluksi ja mikä on ns. teknistä työtä. Luulen, että kokemus tuo vastauksen. Ja varmasti oppilasryhmän taso ratkaisee, mitä töitä voi/ kannattaa ottaa työn alle.

Parasta antia  Käpop:ssa oli taas kerran nähdä toisten työskentely ja ajatuksenjuoksu:

• Jarmon Ipad -teline = keittokirjateline = läksykirjateline.
• Sormiskeittilauta oli poikinut Sarin tn -tunneilla ajatuksen skeittirampista.
• Vinyylilevyn taivutuksella ei ole rajoja...
• Voisiko kuusenkoristeet olla kesällä idea tuulikellon rakenteluun?

Muovin taivutus: kuusen koristeet (jääpuikko ja karkkikeppi), kulho vinyylilevystä, sormiskeittilauta, salaattiottimet ja pieniä korvakorun alkuja

 Muita töitä:Paperiteline, delfiini -avaimenperä polymorfista.
Marraskuussa tein töissä 3. -luokan tn-ryhmän kanssa polymorfista avaimenperät. Hauskaa ja oppilaille mieluista.
 

 

Rauman muistoja

KäPOP 2.0.
Elokuu 2013  -joulukuu 2014.

Puolentoista vuoden aikana opinnot toivat minut kauniiseen Raumaan.







 

Mukava majapaikka: Villa Jussoila.
Kaikki järjestelyt hoituivat aina jouhevasti.
Kiitos Tarja ja Jussi!
 

Kujia, kujia ja kujia...
Turistille jonkin paikan sijainti
Vanhassa Raumassa määrittyy kauppojen mukaan.



Mukulakivikadut on hauskoja.
Ainakin kävellen.
Ja lenkkarit jalassa.
     

Kaunis Vanha Rauma!

Tätä en unohda koskaan.
Näin ensimmäistä kertaa luonnonvaraisena tyrnejä.
Valtavasti!

Tyrnipensaat oli Kylmäpihlajan majakkasaarella.
Olin ensimmäistä kertaa IKINÄ majakalla/ majakassa..
Kuulin ensimmäistä kertaa Venetsialaisista.
Heh.

Raumalla oli syksy :-)

Opinnoista tulee myös mieleen autoilu: kolme tuntia ja 222km on yleensä takana.
Kaikenlaiset tieolosuhteet on tullut koettua.
Nyt matka on erittäin tuttu:
Klaukkala,
Karkkila,
Forssa,
Humppila,
Huittinen,
Eura ja
Rauma.



Raumalla on todella upea kirjasto.
Paikka tuli tutuksi :-)  Lukeminen on rentouttavaa!!
Tämäkin heppu oli paikalla usein :-)

 

OKL:n tuttu sisäänkäynti ja Rauma pienoiskoossa!



Rauman kampuksen kaunis kirjastorakennus.




 

Muovi lämpenee ja taipuu

A. Ensin muovi sahataan.
Vinkki nro 1:
Jos haluaa  sahata vinoon esim. jääpuikkoja, kannattaa ottaa se pieni vannesaha.

Vinkki nro 2:
Jos haluaa sahata suoraan, kannattaa muovi sahata pyörösahalla. (Silläkin uhalla, että valvojaa hymyilyttää, kun menet kysymään terän liikuttamista alaspäin. )



B. Sahatut ja hiotut kappaleet kuumennetaan
- kuumailmapuhaltimella (sormiskeitti ja salaattiottimien päät)
- muovintaivutuslaitteella (salaattiottimien kädensijojen urat)
- kotiuunissa (jääpuikko, karkkikeppi, vinyylikulho)
- kuumassa vedessä (polymorfi)



Salaattiottimia varten
leikattu muovikpl
lämmitetään kuumenevien
metallilankojen avulla halutusta kohdasta.

Pienet muovikappaleet lämpenevät 150 asteen uunissa.
Hanskat ovat tarpeen kappaletta käsiteltäessä.

 







C. Lämmitetyt kappaleet taivutetaan.

Salaattiottimiin syntyy ura painamalla
lämmintä muovia vanerinpalalla.


D. Viimeistely

Erilaiset nauhat yms.

Tässä kaikki muovityöni:

  

Uunissa lämmitetty vinyylilevy
taipuu muotoonsa teräskasarin päällä.

Metalli: alumiinin taivutus

Alumiini materiaalina on jollain tavalla tuttua.
Sen käsittely tuntuu helpolta aloittaa. Käpop:sten kanssa pohdittiin, että ehkä syy on osittain siinä, että käytettävät koneet ovat mekaanisia ja niitä tuntuu olevan helppo hallita.
Työt ovat myös melko pieniä ja malleja on maailma (ja keittiön kaappi) täynnä.

Tai sitten. Ollaan jo täysin oppineita. Hah :-)
Mene ja tiedä.

Kalenterin taakse täytyy laittaa pienet huopapalat,
jotta se ei raavi seinän pintaa.

Pitkäaikainen haaveeni on tehdä vanhan ajan kalenteri.
Tästä tulee mieleen lapsuus ja kyläkoulu maalla.
Oi niitä aikoja!

Työtä varten saimme alumiinin palan: 25cm x25cm.
Hyvin suunnitellut mitat oli helppo siirtää metalliin piirtopuikolla.
Tässä pala on leikattu kaarisaksilla kalenteria varten.

 

Kanttikoneella sai helposti taitteet alumiiniin.








Alla olevat lampetit olen tehnyt opeurani alussa. Silloin tuntui, että kaikki oli mahdollista. Pienessä kaksiopettajaisessa kyläkoulussa teimme vaikka mitä teknisiä töitä. Muistan, kuinka aamu saattoi alkaa puiden sirkkelöinnillä :-)

Lampetti alumiinista.


 

Ananaspurkin pohjasta tuli kaavion
avulla uusi kynttiläpesä.

Nämä lampetit valmistuivat silloin jouluksi. Tuikkupesä tehtiin ympyrästä, johon leikattiin viillot ja taiteltiin kupiksi, joka kiinnitettiin haaraniitillä. Lampetin kuviointi naulalla.


Nyt halusin uusia kynttiläpesän. Tein sen alumiinipurkista (ananas) ja kiinnitin pop -niitillä.

Tässä valmis, uusittu, työ.

 Popniittaus ei  (tietenkään) näy tässä otoksessa!!

Mutta siellä se niitti on... kynttiläpesän pohjalla. Jep!









Metalli: kuparin pakotus

Kuparin pakotus on metallin ohentamista esim.  kuulapäävasaralla.
Kun metalliin lyö, se ohenee ja venyy. Näin esim. löylykauha aloitetaan tasaisesta levystä ja päädytään pakottamisen jälkeen kuperaan kuppiin.

Tein metallin pakotusta kaulakoruun ja löylyautomaattiin.

Kaulakoru:


Stansseja on paljon erikokoisia.
Tein ensin isomman korupohjan, johon tein pienemällä stanssilla reiän.
Muodostuneeseen aukkoon sain roikkumaan helmen.

Tässä kuparilevystä lyödään stanssilla levy.

Levyyn painetaan pihdeillä reikä  kahta metallivälirengasta varten.
Toiseen välirenkaaseen tulee korun nauha, toiseen korun keskellä riippuva helmi.
Korun pakottaminen on pientä naputtelua vasaralla. Metalli ohenee ja venyy. Metallia on helppo muotoilla.





Pakotettu kuparilevy voidaan vielä muotoilla kuperan muotin,
metallinuijan ja vasaran avulla.

Löylyautomaatti:ohje: Huovila, Hintsa, Säilä: Kirja Käsityöstä. Wsoypro. s.122-123
tai löylykauhan ohjetta mukaellen: Haverinen, Heikkilä: Lastuja ja Kipinöitä. s.130-131.

 Kuparilevy muotoillaan kaarisaksilla.
Levyn reunat viilataan ja hiotaan.

 

Kuparilevyn kulmiin porataaan reiät ennen pakotusta.

Kuparin pakotus aloitetaan levyn keskeltä. Kuulapäävasaran ja pakotusalustan avulla metalli ohenee ja venyy vasaralla naputeltaessa. Voimaa ei tarvitse. Kärsivällisyyttä tarvitsee.

Ripustusrenkaat taivutin putken ympäri kuparilangasta. Sivuleikkureilla spiraali leikattiin renkaiksi samaan tapaan kuin korupajan muinaisketjussa.



Ripustusketjuja vaille valmis.
Löylyautomaatiksi tämä muuttuu, jos pohjaan poraa reiän.
Tähän tulee luultavasti löylytuoksua ja vettä.

Metalli: emalointi

Emalointia olen tehnyt 9 -vuotiaana kolmasluokkalaisena alakoulussa.
Muistot ovat mukavat. Tallella on myös teknisen työn tunnilla äidille tehty koru.
Myöhemmin olen miettinyt, mitä työvaiheita sain tehdä itse...



Äidit säästävät kaiken. Niin minunkin äitini. Koru, jonka tein 3. luokalla.

Sattumalta uusimmassa Ihana -lehdessä, lokakuun numerossa,
oli kylmäemaloinnin ohje.
Esitelty koru oli tutunoloinen rannekorumalli, sillä opinnoissa oli ollut juuri korukurssi.

 

Emalointijauheita.
 

Jauheet ripotellaan korupohjalle.
Minulla oli kupariaihioita, jotka oli stanssattu korukurssilla.
Pohjiin olin tehnyt reiät valmiiksi ketjulle.

Keittolevyn päälle asetetun metalliverkon päällä
lämpö johtuu hyvin koruun ja emali sulaa.
Kun ensimmäinen kerros on sulatettu, voi päälle lisätä toista väriä tai glitteriä.

Valmistamani korut kolmelle tytölleni.

Emalointi on palkitsevaa. Oppilaat pitäisivät varmasti tästä.

Opettajana täytyisi panostaa suunnittelun ohjaamiseen. Helposti saattaisi tulla meininki: ripottele ja sulata ja koru on valmis.

Koruja tehtäessä olisi hyvä kiinnittää oppilaiden huomio taloudellisuuteen ja esteettisyyteen -niin materiaalien käytössä kuin valmiin lopputuloksen hintaankin.

Itse tehden saa omanlaista kaunista!

Teknisen työn ohjaaminen -soveltava tehtävä

 

Laa-laa laiva.
Laiva se kulkee aaltoja pitkin.
Laa- laa laiva.
laiva se kulkee alloilla!


Tein keväällä 2014 tokaluokkalaisteni kanssa laivan puusta. Oppilaita luokassa on 21, joista kaksi erityisoppilasta.
Pääsääntöisesti käsityötunneilla oli puoli ryhmää: 9 tai 11 oppilasta.
Muutaman kerran aikataulusyistä olimme koko luokka teknisen työn luokassa ja silloin mukana oli ohjaaja.

Valitsin tämän työn ja ajankohdan siksi, etten vielä keväällä 2014 tiennyt alanko opettamaan teknistä työtä lukuvuonna 14-15. Halusin tehdä Käpop -tehtävän ajoissa ja työstä, jonka itse ohjaan.

Käsityön ja opettajan työn ohjauskokemusta on rutkasti. Nautin organisoinnista (kukapa opettaja ei nauttisi) ja työvaiheitten järkeistämisetä. En pelkää mennä uuteen tilaan: luokkatilasta teknisen työn tilaan. Pyrin ajattelemaan oppilaiden näkökulmasta koulutyön mielekkyyttä: mikä kiinnostaisi 8 -vuotiaita tyttöjä ja poikia? Olen myös tarkka materiaaleista: niiden pitää löytyä työpaikalta. En lähde haaveilemaan kaikkien katalogien ihanuuksista :-)

Teimme siis laivan!

Nelikentässä työ näyttäytyy näin:

Tiedot ja taidot tässä työssä	Suunnitelutaidot tässä työssä
·         teknisen työn luokan tavat ·         turvallisuus tn -luokassa ·         käytettyjen työvälineiden nimet	·         purjeen kuvio ·         hytin muoto ·         pelastusrengas vai ei
Työskentelytaidot tässä työssä	Tässä työssä opin
·         oikeat työasennot	·         työskentelyä tn –luokassa ·         sahaamista ·         hiomista



Hiomattomaan puuhun olin piirtänyt laivan mallin valmiiksi.
Oppilaat piirsivät apusahausviivat.

Selkäsaha tuli tutuksi.
Myös puun kiinnittämistä höyläpenkkiin harjoiteltiin.
Mihin päin pitää ruuvata, että penkki menee kiinni? Entä auki?
Ope tuu auttaa!

Jos ja kun apusahaukset oli tehty hyvin, sujui keulan sahaaminen mallikkaasti.
Mutta mitä ihmettä! Tämä työ on kylä kiinnitetty höyläpenkkiin väärin.
Eikö ope ole huomannut mitään????

Tämä työvaihe oli uuvuttavin, sillä osa oppilaista olisi halunnut "LAIVAN JO VALMIIKSI".
Yllätyin, miten paljon voimaa vaaditaan sahaamiseen. Kun tekniikka hioitui, alkoi sahaaminen maistumaan, eikä periksiantajia ollut niin paljoa.
8- vuotiailla pojilla on selvästi enemmän voimaa kuin tytöillä!
Tsemppiä tytöt!

Nämä laivat on jo hiottu.
Käytössä oli kolmenlaista hiontapaperia: pun., kelt. ja vihr.
Oppilaat aloittivat karkeimmalla ja etenivät hienompaan paperiin.
Voimaa hiomiseen saatiin kiinnittämällä apupala ja hiomapaperi höyläpenkkiin, jolloin oppilas liikuttu laivaa tätä vasten.
Hiominen on kivaa! Oppilaat halusivat saada siistin ja huolitellun työn ja hioivat yllättävän sinnikkäästi työtään.

Mastoon tarvitaan ura purjetta varten.
Ura tehtiin minisahalla.
Onko se sama kuin askartelusaha?

Masto liimattiin puuliimalla.
Ura piti osata asettaa poikkipäin laivaan nähden! Niinpä!

 

Hytti alkaa tästä: 4cm pituus mitattiin teräsmitalla.

Suorakulma oli myös uusi tuttavuus.
Oi ja voi: onkohan edellisen sahaajan jäljiltä puun pääty hieman vino?
Se ei tätä oppilasta haittaa, sillä hän on erittäin omatoiminen ja reipas.
Hioi reunan suoraksi suit sait!




Purje valmistui kolmesta osasta:
askartelutikku, puuvillalanka ja puuvillakangaspala.
Oppilas sai osat valmiina.
Ensin kankaan neljältä reunalta taitettiin 1cm.
Sivu- ja alataitteet liimattiin kiinni.
Viimeisenä liimattiin ylätaite, puu välissä.
Puuvillalanka solmittiin  ensin toiseen päähän tikkua.
Purjeen korkeuden mittaus ja lopuksi solmut toiseen päähän

Tässä oli siis yli viisi työvaihetta.
Tässä oli yli viisi haastavaa työvaihetta 2. -luokkalaisille :-)
Liima tarttuu sormiin.
Kangas tarttuu sormiin.
Liima tarttuu pöytään.
Kangas tarttuu pöytään.
Kangas tarttuu lankaan.
Lanka tarttuu pöytään.
Purje tarttuu sormiin, pöytään ja lattiaan!

Edellinen kerrottuna 21:llä.
 

  Laivaan tehtiin kaide lankanauloista. Oppilas sai itse suunnitella, mihin kohtaan jää "kävelyaukko" eli aukko naulareunassa. Naulaaminen oli kaikkien mielestä kivaa!

Kaiteeseen tuli puuvillanaru kiertäen. Osalle tämä työvaihe oli helppo, osalle haastava, sillä lankaa piti osata pitää tiukkana kierrettäessä. Nyt paljastui myös hutiloiden tehty naulaus: jos naula heilui, piti naputtaa uudelleen.



  



Purjemalleja.
Purjeen kuviointi tehtiin huopakynillä.
Suosittuja olivat vaakuna-aiheet (pojat).

 





Laiva maalattiin akryyliväreillä.

Laivat kuivumassa "telakalla".
Laivojen takana näkyy punaiseksi maalattuja pelastusrenkaita
= pyörörima poikkisahattuna
= nopeille.
Kuivuttuaan pelastusrengas liimattiin hyttiin.

 

Tässä valmiita laivoja.
Valokuvaajasta johtuen purjeessa oleva kuva ei näy alimmassa kuvassa :-(


Mikä onnistui?2. luokan oppilaat olivat äärimmäisen innostuneita puutöistä. Oli suuri pettymys, jos tunti peruuntui koulun muiden tilaisuuksien takia.

Työt onnistuivat hyvin. Yllätys oli, miten pojilla oli luontainen ote tekemiseen. Tytöt eivät pääsääntöisesti jaksaneet sahata tai uupuivat heti. Myös työasennot olivat hankalia: milloin sattui käteen, milloin sattui jalkaan. Työn edetessä ote kyllä parani tytöilläkin ja he nauttivat tekemisestä.

Työt olivat esillä koulun kevättöidennäyttelyssä. Olin ylpeä laivakavalkadista!


Mitä tekisin toisin?
Jos tekisin työn uudelleen:
- ottaisin materiaaliksi höylätyn laudan. Olin ymmärtänyt silloisen tn -open puheesta, että höylättyä lautaa ei liikene alkuopetuksen töihin. Höyläämättömän laudan hiominen oli aikaavievää. Tosin oppilaat pitivät valtavasti juuri tästä työvaiheesta :-)
- tarjoaisin useampia pintakäsittelyvaihtoehtoja esim. pelkän lakkauksen.
- tekisin varmaankin tyttö-poika -jaon työskentelyryhmissä. Tyttöryhmän kanssa kävisin läpi perusteellisemmin työvälineitä ja työskentelyä tn -luokassa.
Toteutin työn  nyt ns. jakotunneilla eli puoli ryhmää oli kanssani tn -tilassa aamupäivällä, puoli ryhmää vastaavasti iltapäivällä.

Tätä kirjoittaessani olen ollut koulun tn -opettajana syyslukukauden -14 ajan. tieto- ja taito-osaamiseni on lisääntynyt huimasti Käpop -opintojen myötä. On ollut innostavaa oppia aiheesta, josta on niin paljon opittavaa: tekninen työ. Vaikka didaktiset taidot ovat jo olemassa ilman teknisen työn tietosisältöä tunnit jäävät puuhasteluksi.
Kun tässä valossa katson nyt kevään laiva -projektiani, en muuttaisi siinä edelleenkään muuta kuin yllä mainitsemani asiat.
Yksi tärkeä onnistumisen edellytys oli ja on oppilastuntemus. Kun tuntee oppilaat, on helppo edetä kouluaineessa kuin kouluaineessa -myös teknisessä työssä.

Käpop -tehtävänä tämä oli erittäin mielekäs ja opettavainen.