Emalointia olen tehnyt 9 -vuotiaana kolmasluokkalaisena alakoulussa.
Muistot ovat mukavat. Tallella on myös teknisen työn tunnilla äidille tehty koru.
Myöhemmin olen miettinyt, mitä työvaiheita sain tehdä itse...
 |
| Äidit säästävät kaiken. Niin minunkin äitini. Koru, jonka tein 3. luokalla. |
 |
| Sattumalta uusimmassa Ihana -lehdessä, lokakuun numerossa, oli kylmäemaloinnin ohje. Esitelty koru oli tutunoloinen rannekorumalli, sillä opinnoissa oli ollut juuri korukurssi. |
 |
| Emalointijauheita. |
 |
| Jauheet ripotellaan korupohjalle. Minulla oli kupariaihioita, jotka oli stanssattu korukurssilla. Pohjiin olin tehnyt reiät valmiiksi ketjulle. |
 |
| Keittolevyn päälle asetetun metalliverkon päällä lämpö johtuu hyvin koruun ja emali sulaa. Kun ensimmäinen kerros on sulatettu, voi päälle lisätä toista väriä tai glitteriä. |
 |
| Valmistamani korut kolmelle tytölleni. |
Emalointi on palkitsevaa. Oppilaat pitäisivät varmasti tästä.
Opettajana täytyisi panostaa suunnittelun ohjaamiseen. Helposti saattaisi tulla meininki: ripottele ja sulata ja koru on valmis.
Koruja tehtäessä olisi hyvä kiinnittää oppilaiden huomio taloudellisuuteen ja esteettisyyteen -niin materiaalien käytössä kuin valmiin lopputuloksen hintaankin.
Itse tehden saa omanlaista kaunista!
