Teknisen työn ohjaaminen -soveltava tehtävä

 

Laa-laa laiva.
Laiva se kulkee aaltoja pitkin.
Laa- laa laiva.
laiva se kulkee alloilla!


Tein keväällä 2014 tokaluokkalaisteni kanssa laivan puusta. Oppilaita luokassa on 21, joista kaksi erityisoppilasta.
Pääsääntöisesti käsityötunneilla oli puoli ryhmää: 9 tai 11 oppilasta.
Muutaman kerran aikataulusyistä olimme koko luokka teknisen työn luokassa ja silloin mukana oli ohjaaja.

Valitsin tämän työn ja ajankohdan siksi, etten vielä keväällä 2014 tiennyt alanko opettamaan teknistä työtä lukuvuonna 14-15. Halusin tehdä Käpop -tehtävän ajoissa ja työstä, jonka itse ohjaan.

Käsityön ja opettajan työn ohjauskokemusta on rutkasti. Nautin organisoinnista (kukapa opettaja ei nauttisi) ja työvaiheitten järkeistämisetä. En pelkää mennä uuteen tilaan: luokkatilasta teknisen työn tilaan. Pyrin ajattelemaan oppilaiden näkökulmasta koulutyön mielekkyyttä: mikä kiinnostaisi 8 -vuotiaita tyttöjä ja poikia? Olen myös tarkka materiaaleista: niiden pitää löytyä työpaikalta. En lähde haaveilemaan kaikkien katalogien ihanuuksista :-)

Teimme siis laivan!

Nelikentässä työ näyttäytyy näin:

Tiedot ja taidot tässä työssä	Suunnitelutaidot tässä työssä
·         teknisen työn luokan tavat ·         turvallisuus tn -luokassa ·         käytettyjen työvälineiden nimet	·         purjeen kuvio ·         hytin muoto ·         pelastusrengas vai ei
Työskentelytaidot tässä työssä	Tässä työssä opin
·         oikeat työasennot	·         työskentelyä tn –luokassa ·         sahaamista ·         hiomista



Hiomattomaan puuhun olin piirtänyt laivan mallin valmiiksi.
Oppilaat piirsivät apusahausviivat.

Selkäsaha tuli tutuksi.
Myös puun kiinnittämistä höyläpenkkiin harjoiteltiin.
Mihin päin pitää ruuvata, että penkki menee kiinni? Entä auki?
Ope tuu auttaa!

Jos ja kun apusahaukset oli tehty hyvin, sujui keulan sahaaminen mallikkaasti.
Mutta mitä ihmettä! Tämä työ on kylä kiinnitetty höyläpenkkiin väärin.
Eikö ope ole huomannut mitään????

Tämä työvaihe oli uuvuttavin, sillä osa oppilaista olisi halunnut "LAIVAN JO VALMIIKSI".
Yllätyin, miten paljon voimaa vaaditaan sahaamiseen. Kun tekniikka hioitui, alkoi sahaaminen maistumaan, eikä periksiantajia ollut niin paljoa.
8- vuotiailla pojilla on selvästi enemmän voimaa kuin tytöillä!
Tsemppiä tytöt!

Nämä laivat on jo hiottu.
Käytössä oli kolmenlaista hiontapaperia: pun., kelt. ja vihr.
Oppilaat aloittivat karkeimmalla ja etenivät hienompaan paperiin.
Voimaa hiomiseen saatiin kiinnittämällä apupala ja hiomapaperi höyläpenkkiin, jolloin oppilas liikuttu laivaa tätä vasten.
Hiominen on kivaa! Oppilaat halusivat saada siistin ja huolitellun työn ja hioivat yllättävän sinnikkäästi työtään.

Mastoon tarvitaan ura purjetta varten.
Ura tehtiin minisahalla.
Onko se sama kuin askartelusaha?

Masto liimattiin puuliimalla.
Ura piti osata asettaa poikkipäin laivaan nähden! Niinpä!

 

Hytti alkaa tästä: 4cm pituus mitattiin teräsmitalla.

Suorakulma oli myös uusi tuttavuus.
Oi ja voi: onkohan edellisen sahaajan jäljiltä puun pääty hieman vino?
Se ei tätä oppilasta haittaa, sillä hän on erittäin omatoiminen ja reipas.
Hioi reunan suoraksi suit sait!




Purje valmistui kolmesta osasta:
askartelutikku, puuvillalanka ja puuvillakangaspala.
Oppilas sai osat valmiina.
Ensin kankaan neljältä reunalta taitettiin 1cm.
Sivu- ja alataitteet liimattiin kiinni.
Viimeisenä liimattiin ylätaite, puu välissä.
Puuvillalanka solmittiin  ensin toiseen päähän tikkua.
Purjeen korkeuden mittaus ja lopuksi solmut toiseen päähän

Tässä oli siis yli viisi työvaihetta.
Tässä oli yli viisi haastavaa työvaihetta 2. -luokkalaisille :-)
Liima tarttuu sormiin.
Kangas tarttuu sormiin.
Liima tarttuu pöytään.
Kangas tarttuu pöytään.
Kangas tarttuu lankaan.
Lanka tarttuu pöytään.
Purje tarttuu sormiin, pöytään ja lattiaan!

Edellinen kerrottuna 21:llä.
 

  Laivaan tehtiin kaide lankanauloista. Oppilas sai itse suunnitella, mihin kohtaan jää "kävelyaukko" eli aukko naulareunassa. Naulaaminen oli kaikkien mielestä kivaa!

Kaiteeseen tuli puuvillanaru kiertäen. Osalle tämä työvaihe oli helppo, osalle haastava, sillä lankaa piti osata pitää tiukkana kierrettäessä. Nyt paljastui myös hutiloiden tehty naulaus: jos naula heilui, piti naputtaa uudelleen.



  



Purjemalleja.
Purjeen kuviointi tehtiin huopakynillä.
Suosittuja olivat vaakuna-aiheet (pojat).

 





Laiva maalattiin akryyliväreillä.

Laivat kuivumassa "telakalla".
Laivojen takana näkyy punaiseksi maalattuja pelastusrenkaita
= pyörörima poikkisahattuna
= nopeille.
Kuivuttuaan pelastusrengas liimattiin hyttiin.

 

Tässä valmiita laivoja.
Valokuvaajasta johtuen purjeessa oleva kuva ei näy alimmassa kuvassa :-(


Mikä onnistui?2. luokan oppilaat olivat äärimmäisen innostuneita puutöistä. Oli suuri pettymys, jos tunti peruuntui koulun muiden tilaisuuksien takia.

Työt onnistuivat hyvin. Yllätys oli, miten pojilla oli luontainen ote tekemiseen. Tytöt eivät pääsääntöisesti jaksaneet sahata tai uupuivat heti. Myös työasennot olivat hankalia: milloin sattui käteen, milloin sattui jalkaan. Työn edetessä ote kyllä parani tytöilläkin ja he nauttivat tekemisestä.

Työt olivat esillä koulun kevättöidennäyttelyssä. Olin ylpeä laivakavalkadista!


Mitä tekisin toisin?
Jos tekisin työn uudelleen:
- ottaisin materiaaliksi höylätyn laudan. Olin ymmärtänyt silloisen tn -open puheesta, että höylättyä lautaa ei liikene alkuopetuksen töihin. Höyläämättömän laudan hiominen oli aikaavievää. Tosin oppilaat pitivät valtavasti juuri tästä työvaiheesta :-)
- tarjoaisin useampia pintakäsittelyvaihtoehtoja esim. pelkän lakkauksen.
- tekisin varmaankin tyttö-poika -jaon työskentelyryhmissä. Tyttöryhmän kanssa kävisin läpi perusteellisemmin työvälineitä ja työskentelyä tn -luokassa.
Toteutin työn  nyt ns. jakotunneilla eli puoli ryhmää oli kanssani tn -tilassa aamupäivällä, puoli ryhmää vastaavasti iltapäivällä.

Tätä kirjoittaessani olen ollut koulun tn -opettajana syyslukukauden -14 ajan. tieto- ja taito-osaamiseni on lisääntynyt huimasti Käpop -opintojen myötä. On ollut innostavaa oppia aiheesta, josta on niin paljon opittavaa: tekninen työ. Vaikka didaktiset taidot ovat jo olemassa ilman teknisen työn tietosisältöä tunnit jäävät puuhasteluksi.
Kun tässä valossa katson nyt kevään laiva -projektiani, en muuttaisi siinä edelleenkään muuta kuin yllä mainitsemani asiat.
Yksi tärkeä onnistumisen edellytys oli ja on oppilastuntemus. Kun tuntee oppilaat, on helppo edetä kouluaineessa kuin kouluaineessa -myös teknisessä työssä.

Käpop -tehtävänä tämä oli erittäin mielekäs ja opettavainen.


Metalli: ketjun tekeminen

 

Lokakuussa vuorossa olivat metallityöt.
Kouluelektroniikan kopupaja oli hyvin järjestetty ja antoisa.
Korujen tekemiseen olen tutustunut vähäisessä määrin, joten moni asia oli uusi, mutta sitäkin innostavampi.

Esillä olleet korut tuntuivat "kaupan koruilta". Miten osaisin itse muka tehdä samanlaisia?
Tunnin jälkeen ei voinut kuin todeta: olipa hyvät opettajat :-) Minäkin opin!



Valmiita malleja.

Työvälineet ja materiaali muinaisketjuun.
Kultasepän saha ja sahausalusta. 2m tompakkilankaa,
joka on sinkin ja kuparin seos.
Kahdet pihdit sekä tukilanka ketjun tekoon (purkissa).



Ensin 2m tompakkilankaa kieritettiin
kierteytystyövälineen avulla tiiviiksi spiraaliksi

 Tässä kierteytystyökalu.
Kiertäminen oli helppoa, kun sai hyvän alun.
Hanska oli kyllä tarpeen :-), sillä voimaa sai käyttää napakasti.



 Kahdesta metristä tompakkilankaa tuli
noin 15cm kierrettyä spiraalia.

 

Spiraali sahataan.
Näin muodostuvat lenkit, jotka ovat jo vähän "auki".
Sahaa voidellaan välillä vahalla.
Sahauksen tulee olla myös suora, jotta lenkit menevät
ketjua tehdessä täsmällisesti kiinni toisiinssa.

 

 

Ketju aloitettiin ja päätettiin yhteen lenkkiin. Papukaijalukko viimeisteli perusketjun.
Ketju tuli persoonalliseksi, kun siihen keksi kiinnittää erilaisia riippuvia osia.

Ketju "myllytettiin" eli tompakkilanka tuli kiiltäväksi ja puhtaaksi.

Valmis ketju: