Penaalin terävin kynä on...

... OAJ:n mukaan ope itse.

Ko. tekstillä varustettuja rintanappeja jaossa Educa -messuilla. En ollut, mutta kaverit kertoi :-)
Tässä muutama idea itse penaalin muotoon, materiaaliin ja tekoon.

Tajusin, että meidän perheen kaapeissa sijaitsee mahdoton penaaliesiintymä. KäPOP sai aikaan sen tunteen, että on aika kaivaa esiintymät esiin! Huom! Tähän ei kelpuuteta kaupasta ostettuja ulkomaiden penaaleja...


Sinisen penaalin kangas on kuvioitu taikinaeristyksellä.
Punaisen penaalin teksti on vahaliitua. Kankaat on värjätty sivelemällä ohutta kangasväriä päälle.
Kiinnitys silittämällä.

 

 

 

Karkkipaperipenaaleja on mukava tehdä.
Olen teettänyt niitä myös 6.- luokkalaisilla.
Tarvikkeet:
-karkkipapereita
- puuvillakangasta
- kristallimuovia/ ommeltavaa muovia (mm. Eurokankaasta)
- vetoketju






 Penaali koostuu kolmesta yhteen ommellusta kerroksesta: päällä ommeltava muovi, sen alla karkkipaperikerros ja alimmaisena puuvillavuori.
Itse valmistan karkkikankaan teippaamalla. Teippaan karkkipaperit maalarinteipillä nurjalta. Kuvassa keskimmäinen pala.

Puuvillavuori ja muovi leikataan samankokoiseksi kuin karkkipaperipala. Kappaleissa on huomioitava ommelvarat joka reunaan.










 



Ylimmäisen penaalin pinta on tilkkumaalausta ja reunat vinonauhaa.
Tämä penaali on tehty Rinnekodissa kehitysvammaisten työnä. Olen saanut penaalin lahjaksi.

Vasemmalla penaali, jota parhaillaan tekee 4. -luokkalaisten kässäryhmä. Säkkikankaalle virvittäin ommellen kuvioita. Puuvillavuori ja tarrakiinnitys.

Oikeanpuoleinen penaali markiisikangasta. Lapsen 3. luokan tekstiilityö. Paikallinen kaihdinliike on lahjoittanut kankaanpaloja. Ei vuorta, tarrakiinnitys.

 

Kirjottuja penaaleja.

Farkkupenaalin on tehnyt oma lapsi 4. luokalla.
Seuraavassa kuvassa näkyy vuori ja tarrakiinnitys.
Sivut on ommeltu kiinni, kun vasta vuorin kiinnityksen jälkeen.

Suloinen vohvelipujotuspenaali on samaisen tytön eskarilaisena tekemä.

Huolellisen vohvelipujotuksen jälkeen on eskarin täti ommellut  kankaan pussiksi ja yläreunaan kujan.

Kujassa kulkee perinteinen kierretty nyöri.

Tätä penaalia on käytetty paljon!

 

 

 

 

 

Otsaan lamppu

Vapaavalintaiseen elektroniikkatyötä varten oli paljon vaihtoehtoja.
Itselle kaikki on uutta elektroniikan saralla, joten en heti osannut päättää, millaiseen työhön pitäisi suuntautua. Pujottelupeli olisi uutta. Niin olisi jokin lamppu. Tai kello. Tai...

Otsalampulle oli suora tilaus. Meidän lapset harrastaa suunnistamista. Erilaisia otsalamppuja on jo kaksi. Otsalampussa on olennaista, että se näyttää pitkälle ja on tehokas hämärä- ja yösuunnistuksessa.
Tietenkään yhtä kevyttä tai pienikokoista, kuin kaupan lamput ovat, ei itse pysty tekemään, mutta on hienoa nähdä, millaisista osista otsalamppu itseasiassa koostuu.

Kytkentää varten ohjeet olivat selkeät. Valmistelin työtä todella huolellisesti ennen juottamiseen ryhtymistä: mietin komponenttien paikkoja, mallasin ohjekuvaa piirilevyyn, kertasin juottamista ja laskin vastusarvoja. Jälkeenpäin ajatellen, oli hyvä, että itse työtä aloittaessa työvaiheet oli melko selkeänä mielessäni.

Tein koko työn kotona. JOstain syystä mieleeni oli jäänyt, että piirilevyyn porattavat reiät piti olla 0,7mm kokoiset. Etsimme ko.poranterää useita liikkeistä. Kun sellaista ei löytynyt, piirilevyn reiät tehtiin 1mm terällä, mikä ilmeisesti oli se oikea koko kuitenkin. Joka reiän alun laitoin piikillä, sen verran pieni piirilevy oli. Pelkäsin terän lähtevän "kirjoittamaan"...

Työssä oli neljä eri vastusta. Kävin muistiinpanojen avulla läpi vastuksen tehon määrittämisen. Tässä kohdassa en ollut erityisen tarkka -siitä myöhemmin.

 

Vastukset paikallaan.

Transistoreja oli kaksi:



Lamppujen alle laitettava valkoinen kaksipuoleinen teippi arvelutti: miten saan ledin jalat läpi teipistä.
Ongelma ratkesi, kun hoksasin "pistää" ledillä mallireiät juotospuolelta teipin läpi. Sitten oli vaivatonta pujottaa led paikalleen.

Unohdin poistaa teipin päälimmäisen pinnan... Haittaakse?
Tässä kuvassa kaikki komponentit paikallaan.

Juotospuoli näyttää tältä, kun virtalähdekin on paikallaan.

Transistoreja voi/ pitää taivuttaa sivuun, jotta työ mataloituu.
R3 (tummanruskea vastus) jäi juottaessa liian korkelle, mutta sitäkin voinee taivuttaa hiukan.
Jos patterin laittaa piirilevyn alle, on niiden väliin laitettava eriste, jotta kosketus (patterin) metallipintaan ei aiheuta oikosulkua virtapiirissä.
Tässä kuvassa kytkin ja virtajohdot jo paikallaan.

Suunnittelu, muotoilu, desing -mitä sanaa käytetäänkin - on iso osa tuotetta. Tässä työssä muotoilun rajat tulivat nopeasti vastaan. Miten saada kestävä väri koteloon? Miten saada kestävä kiinnitys, jotta hihnat kestää venyttämisen?
Erilaisia koteloita osasin ajatella vasta, kun näin juottamisen jälkeen työn todellisen koon.
tulostimen väripatruunan kova muovirasia, suorakulmion muotoinen kurkkukarkkirasia ja puolikas sählypallo olivat ensimmäiset ajateltavat versiot.

 Rajoitukset kotelon valinnalle olivat kotelon syvyys vs. piirilevyn ja patterin koko sekä kytkimen paikka vs. kotelon reuna.
Metallirasiassa on oikosulun vaara. Eristäminen olisi tehtävä tarkasti.
Kokeilin metallirasiaan ledi- ja kytkinaukon tekemistä, mutta niistä oli vaikea saada siistejä.

 Sählypallon puolikas oli mielestäni ollut humoristinen ja leikkisä. Kytkimen paikka oli haastava. Myös koko piirilevyn kiinnitys olisi ollut vaikeaa.
Musta rasia oli liian isokokoinen ja muovi paksua työstämiseen.

Päädyin pyöreään muoviseen rasiaan, jossa kansi kiertyy kiinni (alla olevassa kuvassa). Patteri mahtui, rasian pyöreästä muodosta huolimatta, hyvin.
Päätin laittaa rasian kannen otsalampun takaosaksi. Kun lampun myöhemmin avaa esim. patterin vaihtoa varten, pysyy painava patteri paikoillaan syvemmässä osassa eikä kierähdä/ tipu heti pois.
Kytkimen paikka määräsi ledien paikan. Aukot tehtiin mattoveitsellä. Alkureiät aukkoihin piti porata puuta vasten 2mm poranterällä.
Otsalampun käyttäjän päänympärys saattaa vaihdella, joten päähihnaan piti saada välystä. Käytetyt osat löytyivät omista ompelulaatikoista. Kierrätystä siis.

Oma päänympärys on 56cm. Hihnan kuminauhan pituus 76cm. Lisäksi laitoin taakse pikalukon ja kuminauhaa lyhentämään mustat osat. Pinkit osat olivat kokeilussa, mutta jäivät valitsematta. Kuva alla vasemmalla.

 Hihnaa varten piti tehdä takaosaan kapeat viillot mattoveitsellä.  Yllä kuva hihnan kokeilusta. Hakaneuloilla alustava kiinnitys.

Maalaus sujui kätevämmin kuin ajattelin. Mattamusta väri löytyi kotoa varastosta. Muutosta johtuen isoja pahveja löytyi iso kasa, mistä oli helppo laittaa maalauspaikka.








Spraymaalaaminen on hyvä tehdä "suihkauksina". Kerrosten välissä maalin pitää antaa kuivua.
Tämä työ sai kuivua paitsi kerrosten maalaamisen välissä, niin myös seuraavaan päivään, jolloin aloin kiinnittämään
 Maalauksen jälkeen pystyi pujottamaan hihnan sekä ompelemaan tarvittavat hihnan saumat.
Käytin ompelukoneessa jousto-ommelta, koska hihna venyy ja ompeleen on venyttävä mukana.

 

Jotta kytkintä voi käyttää kunnolla, tulee piirilevyn olla kunnolla kiinni kotelossa.  Suunnistaessa tai muutenkin otsalampun kytkee päälle yhdellä kädellä eli sen pitää olla tukeva.

Piirilevy oli komponenttien johdosta eri korkuinen eri reunoilta, vaikkakin taivutin ohjeen mukaan transistoreita alemmas. Piirilevyn alle joutui etsimään korokepalat.
Kokeilin pahvinpalaa ja kaksipuoleisesta teipistä tehtyä koroketta. Kotoa löytyi myös muoviset ruuvit, joista käytin mutterit korokepaloina. Oikein hyvä ja kevyet muoviruuvit ei nosta jo muutenkin isokokoisen työn painoa.
Mutterien kiinnityksen tein kuumaliimalla piirilevyyn. Sitten piirilevyn kiinnitys kuumaliimalla koteloon.
Ai poltinko sormet? En tällä kertaa...

Patterin olin eristänyt kankaalla. Kangaspala on kiinnitetty kaksipuoleisella teipillä patterin ympäri.
Ajattelin, että myös itse patterin on oltava kiinni kotelossa ja kaksipuoleinen teippi pitää sen paikoillaan.
Otsalampun kotelo ei kuitenkaan mahtunut kiinni kaksipuoleisesta teipistä johtuen ja teippi oli otettava pois.
Patteri on kotelossa siis irti, mutta koska patteri on eristetty, ei oikosulkua pitäisi tapahtua.


Takapakkeja eli miten selvitä, kun kaikki ei mene kuin Srömsössä:

- Yksi vastuksista oli väärän kokoinen.
Vastus oli liila -musta -sin -kulta eli 7,0, kun vastuksen piti olla 6,8 ohmia.

Oli piinaavaa miettiä, mistä kytkennän  toimimattomuus johtui. Onneksi syy selvisi nopeasti -kiitos sähköpostin! Jotta sain työn tehtyä ajallaan ja omassa aikataulussani, tilasin Kouluelektroniikalta uuden hiilikalvovastuksen. Kiitos Suomen nopea postinkulku!


-Vanhan vastuksen irrottaminen imulangalla oli helppoa. Ilo oli suuri, kun lamppu toimi moitteettomasti heti vastuksen vaihdon jälkeen.
  
- Piirilevyn kokeilua eri rasioihin  tuli  niin paljon, että molemmat johtimet
 irtosivat. Irrotin jäljelle jääneet  osat imulangalla ja juotin johtimet
 uudelleen kiinni.

- Kuminauha on kierrätettyä ja toinen reuna leikattu. Otsalampun käyttö osoittaa, kestääkö reuna purkautumatta. Mietin kuminauhan reunan huolittelua siksakilla. En usko, että se olisi tullut siististi kuitenkaan. Sitä ei tullut siis tehtyä.


Opittua ja mietityttävää:
- Ledit pitäisi juottaa ylemmäs, jotta ne tulevat hieman enemmän kotelon pintaan. Ledit ovat tehokkaat ja valaiset, vaikka ovat nyt hieman "syvällä". Käyttöä ajatellen (esim. sadesää), ledien aukko pitäisi suojata läpinäkyvällä muovilla.
- Kytkin tulisi olla johtimen päässä, jolloin ledit voi laittaa keskelle koteloa ja kytkimen silti kotelon reunaan. Valmiissa työssä ledit ovat epäesteettisesti kotelon reunalla.
- Patteri tuntuu piirilevyyn verrattuna massiiviselta. Mikä muu virtalähde voisi olla mahdollinen, mutta silti pitkäkestoinen?

- Kova muovipinta on haastava maalattava. Vasta käytäntö osoittaa, miten maali pysyy otsalampun pinnassa lamppua käytettäessä. Otsalamppua köytettäessä on nyt otsaa vasten maalipinta. Mietin, onko se helteellä tai hikoillessa miellyttävän tuntuinen. Voiko maalipinnan suojata vielä lakalla?

- Otsalamppuun olisi kiva ollut saada väriä. Esim. hihna olisi voinut olla värikkäämpi. Toisaalta oma kantava ajatus on kierrätys. Jos materiaali löytyy jo valmiina, on sitä turha ostaa. Tämä projekti oli opettavainen: ymmärsin, miten yksinkertaisin keinoin otsalampun saa aikaan. Jäin miettimään valmiiden otsalamppujen hintaa: mistä hinta koostuu ja mikä tuotteessa maksaa? Muotoilu? Kestävyys? Brändi? Markkinointi?
- Alakoulun käsityössä otsalamppu on varmasti haastava. Piirilevy on pienikokoinen. Kotelo pitäisi varmasti olla valmiina oppilaille. Jos työn osittaisi tarkasti ja tuntisi oppilaiden taidot hyvin, niin ehkä osaava ryhmä voisi toteuttaa tämän. Tosin ledien määrä voisi olla jopa kaksi. Sinänsä hauska motivointi oppilaalle voisi olla otsalamppu lukuvalona tai läksyvalona :-)


Tässä meidän perheen kolme otsalamppua sisätiloissa:

Ja tässä kolme otsalamppua ulkotiloissa :-)

Kolme otsalamppua käytössä maaliskuisena iltana takapihalla. (HUOM! Tämä kuva ei ole taivaalta -hahhah.)

Keskimmäinen on se itsetehty :-)