torstai 20. helmikuuta 2014

"Huhuu" eli huovutettu Pikkumetsän Huuko -pöllö




Tein 2.-luokkalaisten kanssa huovutusta oman peukun päälle. Aiheena Pikkumetsän lukukirjan Huuko -pöllö.
Idea tähän tuli KSP1 -kurssilta. En ollut itse koskaan huovuttanut oman peukun päälle.


Huovutus tehtiin omassa luokassa. Pulpetit  oli ryhmissä ja suojattu muovilla. Pareilla oli yhteinen Marseille -saippuan pala ja vesiastia. Ja sitten vain hihat käärittiin ylös.
Villaa olin laittanut arviolta sopivat määrät pareille. Näytin kuivan villan ottamisen ja käärimisen oman peukun ympärille. Kävin neuvomassa jokaista toki erikseen.
Huovutuksen jälkeen Huukolle neulahuovutettiin siivet ja silmät superlonalustojen päällä. Nokka ja siivet ommeltiin kiinni ompeluneulalla ja -langalla.

Jonkun oppilaan työtä parsittiin hieman kiinni, koska huovutuksessa kaikki villa ei tarttunut kiinni vaan työhön jäi "roikkuvia osia". Osa oppilaista muotoili pyrstöä tai alareunaa saksilla.

Pääsääntöisesti työ onnistui todella hyvin.Työhön meni neljä käsityötuntia. Oppilaita 21 ja kässätunneilla ½ ryhmää kerrallaan.

Huukot puussa luokan seinällä:
 


 

Siilikö talvihorroksessa?

Sympaattinen siili valmistuu tutuin tekniikoin
Tämä siili on löytänyt paikan lehtikuusen oksien alta.
Hyvät näköalat...

Siilityö oli hauska idea, jossa yhdistyy oppilallle mieluinen eläinaihe, lelu ja leikkiminen sekä käsityötaidot ompelu ja ommeltu ryijynykka.


Ryijynukkaa lienee harjoiteltu alkuopetuksessa pienemmissä töissä, joten tässä työssä taito pääsisi kehittymään sujuvaksi. Tämä työ voisi olla 3. -luokkalaisen käsityö.

Tarvikkeet:
  • päällikankaaksi  pala säkkikangasta
  • pohjakankaaksi ja kuonoon pala fleeceä/ huopaa
  • villa- puuvillalankoja ryijynukkaan
  • tylppä neula ja viivoitin/ lasta
  • täytevanua
  • pohjalle pala pahvia
  • ilmeen tekemiseen 2 nappia/helmeä, kuonoon puuvillalankaa tms.
 

Työohje:
1. Jäljennä päälikappaleen kaavasta kuono-osa omaksi kaavakseen. Kaavassa on jo ommelvarat.

2. Päällikappaleen valmistelu
- Piirrä säkkikankaalle päällikappale.
- Ompele suoralla ompeleella piirrosviivoja pitkin.
- Ompele vielä kolmipistosiksakilla suoran ompeleen päältä.


3. Leikkaa pohjakappale fleecestä tai huovasta.
Sovita väri siilin muuhun väritykseen.
** Muista leikata hakit kääntöaukon merkiksi!



4. Ryijynukan tekeminen:
Katso ohje linkin kautta
http://www.kaspaikka.fi/koti/sundmari/ryijytossut/ryijynukan_ompelu.htm

- Vedä yksi loimilanka pois päällikappaleen alareunasta; noin 1-1½ cm päästä.
- Aloita ryijynukan tekeminen alhaalta vasemmasta reunasta
- Tee ommeltua ryijynukkaa vasemmalta oikealle koko siilin selkä.
- Sopiva nukan tiheys on noin viiden kudelangan välein.
** Lankasuora/ viivan piirtäminen saattavat auttaa oppilasta pysymään oikealla rivillä.

5.Kuonokappaleen kiinnittäminen:
- Leikkaa kuonokappale kaavan mukaan.
- Neulaa kuonokappale paikalleen.
- Ompele suoralla ompeleella kiinni.
** Oppilas voi ommella kuonokappaleen paikalleen ENNEN ryijynukan tekemistä. Näin se toimii rajana nukan tekemiselle.

6. Pohjakappaleen kiinnitys:
- Neulaa pohjakappale hyvin päällikappaleeseen kiinni.
**Huomaa neulojen suunta!
** Katso, että kaikki nukat ovat kappaleiden välissä.
- Aloita ompelu kääntöaukon reunasta, ompele työn ympäri kääntöaukon toiseen reunaan saakka.
** Muista peruutuksen alussa ja lopussa!
- Poista neulat.
- Leikkaa päällikappale irti.
** Kannattaa leikata säkkikankaan puolelta. Näin näet, ettet vahingossa leikkaa ommellankoja poikki!
- Tee muutama aukileikkaus kuonon terävimpään kulmaan.
7. Täyttäminen
- Käännä työ.
** Käytä apuna tylppäpäistä neulepuikkoa/ tikkua/ viivotinta.
- Pujota pahvi tukevoittaman pohjaa, mikäli haluat.
- Täytä työ vanulla.
- Ompele täyttöaukko kiinni taittaen ommelvarat sisään. Käytä kaksinkertaista ompelulankaa.

8. Viimeistely
- Leikkaa nukat auki. "Trimmaa" siili mukavan näköiseksi.
- Kirjo kuono puuvillalangalla ja terävällä neulalla.
- Ompele silmiksi napit/ helmet tai kirjo silmät pistoin.

 
 
SIILIN TALVEHTIMINEN PÄHKINÄNKUORESTA (eli Wikipediasta):
Siili talvehtii esimerkiksi lehtikasassa tai ihmisen tekemässä kopissa. Talvehtimispaikka ei saa olla liian kostea, mutta sen pitää olla melko lämmin. Siili vaipuu talvihorrokseen,
jolloin sen elintoiminnot hidastuvat selvästi. Horroksessa siilin ruumiinlämpö voi laskea +2 – +4:n asteen vaiheille.

Siili hankkii kesällä talveksi rasvakerroksen, joka toimii talvilevon aikana polttoaineena ja eristävänä kerroksena. Monet muut nisäkkäät vaipuvat talviuneen, joka on paljon virkeämpi olotila.

Miten siilit pärjäävät talvella 2013-2014?
Suomessa monet siilit kuolevat talvella, jos niiden keräämä rasvakerros ei ole riittävän paksu tai niiden pesät vaurioituvat tai kastuvat. Myös leudot talvet harventavat siilikantoja, sillä jos talven aikana tulee leutoa ja lumet sulavat, siilit saattavat herätä talvihorroksesta liian aikaisin. Silloin uudet pakkaset yleensä koituvat siilien kohtaloksi, koska siilit kuluttavat herätessään paljon energiaa eivätkä välttämättä ehdi suojautua uudestaan talven varalle.

Vähälumisuus on myös haitallista: läpi talven kestävät paksut lumikerrokset pesien ympärillä pitävät pesän lämpötilan sopivana ja parantavat siilin selviytymismahdollisuuksia.


HYSS! Siili nukkuu...

Kirjontaa eli kirjavat lapaset


 

Kirjontajaksolla oli sekä konekirjontaa että käsinkirjontaa. Alla yhdistetty kirjonta- ja ompelutyö.

Omien kouluaikojen käsinkirjonta on ollut hyvin perinteistä: nimikointia pyyhkeeseen ja tyynyliinaan sekä pistoliina  pellavakankaasta.

Kirja käsityöstä -alakoulun käsityökirja esittelee fleecehanskat, joihin oppilas neuloo rannekkeet. Kaavan koko oli 4-luokkalaiselle.
Muuntelin ideaa: hanskat villakankaasta, johon kirjon pistoja.


Kirjotut ja ommellut lapaset.

Pistot ylhäältä alaspäin:
harakanvarvas (vihreä)
kukat (valkoinen)
ketjuvirkkaus/ketjupisto (violetti)
varsipisto (pinkki)
pykäpisto (punainen peukussa)
aitapisto (pinkki)
sidepisto (vihreä)
ristipisto (pinkki ranteessa)





Kirjontalanka oli puuvillalankaa. 7- vuotiaan saajan värimaailman mukaist langat valikoituivat helposti.
Violetit kiemurat ovat ketjuvirkkausta: virkkausta koukulla kankaan läpi. Se muistuttaa käsinkirjonnan ketjupistoa. Itse en varmaan niitä toisista erottaisi valmiista työstä.
Ompelin kappaleet yhteen paininjalan päästä suoralla ompeleella. Kaareviin kohtiin tein paljon hakkeja eli aukileikkauksia. Purkautumaton kangas ei vaadi huolittelua. Huolittelu tekisi saumoista myös liian jäykät.


 
Sovitusken jälkeen esitettiin kaino toive vuorista. Kirjonnan nurja puoli ei kuulemma "tuntunut kivalta". Sovittelin fleecevuoria, mutta ohuinkin fleece tuntui liian paksulta. Päädyin trikoovuoriin.
Leikkasin vuorin samalla kaavalla hieman pienentäen kaavaa. Kappaleiden liittäminen ja kädensuun huolittelu onnistui saumurilla.
Käsitöiden tekemistäni ohjaa usein käytännöllisyys ja taloudellisuus. Teen mielummin vanhasta tai jo olemassaolevasta materiaalista, jos vain suinkin pystyn.
Myös lapasen ranneketta varten katsastin ensin lankakorini. Löytyi ohutta, pehmeää, (äidiltä-perittyä-mitä-lie-lankaa) mohairtyyppistä lankaa.

Ranneke=
Lanka kaksinkertaisena, 4½ puikot, 32 silmukkaa ja joustinneule 2o, 2n.

Neuloin rannekkeen kahdella puikolla. Ajattelin, että näin pystyn lopussa saumalla tarvittaessa vielä pinentämään rannekkeen kokoa.


 
Välisovituksen jälkeen muuttui vielä työn kasaustapa: ompelin vuorin ensin pienesti koneella kiinni hanskan kärkeen ja peukkuun. Näin vuori ei pääse suuremmin liikkumaan hanskaa kädestä pois otettaessa.
Ompelin hanskan ja vuorin kädensuut yhteen suoralla ompeleella.

Rannekkeen ompelin käsin renkaaksi käyttäen neuletyön aloittamis- ja lopettamislankoja. Rannekkeet ompelin kolmipistosiksakilla suoraan oikeaan asentoonsa: nurja puoli hanskan oikeaa puolta vasten. Neuleen venymisen olisi varmasti parhaiten estänyt käsinompelu, mutta... koneella se sujahti nopsasti :-)

Kirjonnan haaste oli saada symmetrisesti samanlaiset hanskat. Ainakin tästä työstä voisi järjestää kisan: etsi viisi eroavaisuutta. Löydätkö sinä ne?
Ompelussa hankalinta oli vuorin saumuroiminen peukun juuresta, mikä vaati pientä taiteilua. Ompelin vuorin kahdessa osassa: ensin hanskan toisen sivun ja yläosan taittaen peukun sivuun, jonka jälkeen lähdin uudelleen liikkeelle kädensuulta peukkuun päin, taittaen lopussa kämmenkappaleen sivuun.

Työ oli mieluinen tehdä. Varsinkin, kun hanskat on saajan mielestä  kauniit ja ihanat :-)
 

 




 

lauantai 15. helmikuuta 2014

Voitaisko me tehdä yks juttu?


Tapahtumat ja tarvikkeet alla olevaan nukkeen:
- äidin selaama Käsityö -lehti (11-12/2013) joululomalla
- SUURI nuken tarve ("Mul ei oo tällasta")
- halu tehdä itse jotain (=puuhastelugeeni?)
- reissu Eurokankaaseen tuomisina: 20cm trikookangasta (ja aika paljon muuta)
- yhteisiä hetkiä kaavapaperin, kankaiden ja ompelukoneen parissa (mm. uudenvuodenaattona, kun naapuri jo ampui raketteja...)
Nukella tikkaukset käsissä ja jalkojen yläreunassa: mahdollistvat isutma-asennon.
Silmät ja suu maalattu tekstiiliväreillä.
Hiukset tikattu ennen etu- ja takakappaleen yhdistämistä.
Kuva ei anna oikeutta Anna -nukelle...
Meidän 7-vuotias teki niin paljon kuin mahdollista: kopio kaavat, leikkasi ne. Leikkasi kangasta, laittoi nuppineuloja. Leikkasi hiukset huovasta, täytti nuken ja ompeli täytöaukon kiinni. Toki apu oli saatavilla lähellä koko ajan.
Ja mikä ihaninta: valitsi mekkokankaat! Sydämet aplikoitu mekkoon: kiinnitetty liimaharsolla ja ommeltu tiheällä siksakilla. Itse mekko on huoliteltu vinonauhalla.
Ohjeesa oli kääntömekko, mutta nuken tuleva omistaja piti kääntömekkoa turhana... Muutaman pävän päästä tuli idea, että "seuraavalla nukella voisi olla kääntömekko".
 

 

Ystävänpäiväksi

Teimme 1.-3. -luokkalaisten kanssa kerhossa ystävänpäiväksi ruusukkeita.


Ruusuke kopiopaperista.
Ruusukkeeseen tarvitaan 3 kpl pitkä suikaletta.
2 kpl keskipitkää auikaletta ja yksi lyhyt suikale.
Kaikki taivutetaan "kaseiksi" ja nidotaan päällekkäin: pitkät alle.
Tässä ruusukkeessa tekijä jätti lyhyimmän/päälimmäisen pois.

Kerhossa taiteltiin myös paperia: sydänkirjanmerkki.
Ohjeet löysin Maalla -lehdestä.


 Alla kirjanmerkki käytössä :-)




















Kerhossa oppilaat tekivät myös punottuja kulhoja. Malli oli osalle tuttu, mutta tekivät silti innokkaasti.
Lankana sekä puuvillaa että villaa.



 
 
Ystännauhoja solmuilla. 5. -luokkalaiset tekivät olympialaisten katsomisen ohessa - eiku toisinpäin: katsoivat olympialaisia käsityön tekemisen lomassa :-)

Meidän 7 -luokkalaisen tekemä kortti käsityötunnilla.
Kyselin tarkasti ompelun vaiheita: ope oli laittanut paininjalan, kankaassa oli tukikangas, säädöt koneeseen open ohjeiden mukaan ja ...sitten vain ommeltiin.
Oli kuulemma helppoa :-)

Oikein mukavaa Ystävänpäivää kaikille!
Ompelu on onnistunut hyvin ja tekijä oli innoissaan uudesta kokeilusta!

Tässä koneparsinta vielä lähempää kuvattuna.